maanantai 18. kesäkuuta 2012

41. Igumenia Marina in Memoriam

Äiti igumenia Marina
1930-2012

Sunnuntaina 17.6.2012 illalla klo 22 maissa saimme suruviestin. Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin johtajatar, igumenia Marina kuoli Joensuun keskussairaalassa aiemmin 13.6.2012 liikenneonnettomuudessa saamiinsa vammoihinsa 82-vuotiaana.

Äiti Igumenia oli minulle läheinen ja rakas ihminen. Vierailin usein Lintulassa ja yritin aina mahdollisuuksien mukaan tavata myös hänet siellä. Monia mukavia muistoja jää elämään näistä vierailuistani.

Yksi hauskimmista muistoista liittyy luostarin vierashuoneen televisioon. Silloinen arkkipiispa Johannes oli tulossa Lintulaan ja ennen tätä vierailua olin käymässä siellä hyvän ystäväni isä Mikko Kärjen kanssa. Istuimme luostarin vierastilassa teellä, kun igumenia yhtäkkiä muisti, että arkkipiispan huoneen TV on rikki tai siitä ei ainakaan näy kuvaa. Voisimmekohan me korjata sen? Tietysti. Minä pidempänä etsiskelin oikeaa antennisuuntaa ja Mikko roplasi telkkaria. Ja saimmehan me siihen jonkinlaisen kuvan, hieman rakeisen, mutta katseltavan kuvan joka tapauksessa. Igumenia Marina oli onnellinen. Jatkoimme teen juomista ja igumenia hävisi johonkin. Kohta hän palasi mukanaan rikkimenneet silmälasit ja toive: kun saitte TV:n kuntoon, niin voisitteko korjata nämä silmälasitkin!

Toinen hauska muisto tulee mieleen viime vuodelta, kun kävin Lintulassa jalka kipsissä ja kainalosauvoilla. Yleensä jos satuin sinne ruoka-aikaan sain syödä minäkin alakerran ruokalassa yhdessä sisariston kanssa, niin nytkin. Kun muut katselivat minua - ainutta miespuolista ruokailussa - äiti igumenia totesi vain yks'kantaaan: "Kutsuin tuon invalidinkin syömään."

Kolmas muisto liittyy vierailuun, jolla oli mukana korkea Itä-Suomen läänin virkamies puolisonsa kanssa. Kiersimme kaikki oleellisimmat paikat ja äiti igumenian täsmällinen ja ajoittain jopa pikkutarkka esittely hurmasi vieraat täysin ja voitte uskoa, että he olivat ihmeissään, kun pois mennessä kysyivät hänen ikäänsä, joka silloin oli hieman vaille 80 vuotta. "Mahtava teräsmummo", oli vierailijan kommentti. Täysin oikea luonnehdinta.

Itselleni jää suuri ikävä ihanan ihmisen poismenosta. Hänessä yhdistyi tehokkuus ja rukouksellisuus, vieraanvaraisuus ja hartaus, moderni ihminen ja vanhat arvot omaava ihminen. Hän ei vierastanut vanhoilla päivillään tietokonetta eikä kännykkää, molempia hän käytti tehokkaasti silloin, kun oli tarvis. Energiaa hänellä näytti olevan määrättömästi ja nuorempana usein hävetti, kun jouduin istumaan jumalanpalveluksessa, jonka hän lauloi ja johti kirkkolaulun osalta alusta loppuun seisoen ja vahvana. Näin viimeiselläkin tapaamisella aivan äskettäin tänä kesänä: sekä illan ehtoopalveluksessa että seuraavan aamun liturgiassa hän johti ja lauloi pääasiassa nunna Mikaelan kanssa molemmat jumalanpalvelukset.

Kiitos Jumalalle, että sain tavata hänet silloin vielä terveenä ja energisenä. Olkoon hänen muistonsa ikuinen!



*
Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.

Kun Sinä tulet sanomattomalla kunniallasi pelättävälle tuomiolle koko maailmaa tuomitsemaan, niin silloin suo, oi Lunastaja, Sinun uskovaisen palvelijasi Marina, jonka olet maailmasta pois ottanut, tulla kirkkaalla riemulla Sinua vastaan!

Kunnia olkoon Isälle ja pojalle ja Pyhälle Hengelle.

Saata, oi Kristus, Sinun palvelijasi Marinan sielu lepoon pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä.


Hannu Pyykkönen

2 kommenttia:

  1. Soitin muutamia päiviä ennen onnettomuutta äiti igumenialle.Sanoin hänelle lähteväni Tveriin ja kysyin vienkö terveisiä igumenia Juliaanelle?Hän sanoi vie terveisiä ja pyydä häntä kylään Lintulaan.
    Tämä jäi viimeiseksi kerraksi,kun sain kuulla hänen äänensä.

    VastaaPoista