tiistai 4. syyskuuta 2012

66. Syksyistä kilvoittelua

Kilvoittelija
(Kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Luetun ymmärtäminen on mielenkiintoinen asia. Jos kirjoitan lauseen "Lasi on puolillaan vettä", joku ymmärtää sen, että vettä on enää puolet jäljellä - voi ei - tai sitten vettä on vielä puolet jäljellä - jippii. Tai hieman vaikeampi pulma: jos kirjoitan, että kirkon tilanne on vakava, niin tarkoittaako se siis vakaata vai huolestuttavaa, riippuu lukijasta, hänen kulttuuritaustastaan ja ymmärryksestään.

Siksi en suuremmin välitä, miten joku tekstini ymmärtää, kun kirjoitan tätä kuitenkin pääasiassa itselleni ajanvietteenä, koska en puolukoiden poimimiseenkaan lievästi puna-viher-värisokeana oikein pysty. Tästä johtunee myös se, etten suuremmin ryhdy sanojani selittelemään. Ymmärtäköön jokainen ne haluamallaan tavalla ja käyttäytyköön sitten sen mukaisesti. Näin vaikuttaisikin viimeaikaisten reaktioiden perusteella tapahtuneen. Aikaisemmin leipätyössäni monessa liemessä keitettynä, se ei suuremmin ole ainakaan vielä hätkäyttänyt elämääni. Mukavaa on ollut kuitenkin saada palautetta, oli se sitten risuja tai ruusuja, vaikka kai nuo myönteiset palautteet kuitenkin enemmän itsetuntoani hivelevät.

Jossain vaiheessa hieman häiritsi se, että Nettihoukkana en voi joidenkin mielestä sanoa, mitä ajattelen. Jotkut katsovat, että sanon asioita vielä jonkin aikaan riippakivenä olevan luottamustehtäväni tai sen instituution edustajana tai sitten sanomisiani laitetaan vapaaehtoistyönäni tekemän sivuston mielipiteiksi ja ihmetellään ääneen, onko tuo sivusto todella tuota mieltä. Ei välttämättä ole, mutta minä olen. Ja nämä ovat kaksi eri asiaa. Minullakin on oma elämä, niin kuin sinullakin pitäisi olla.

Tuo elämänsä haltuun ottaminen on muuten myös asia, josta olen paasannut aikaisemmissa harhoissani. Helposti käy niin, että tällaisten hengettömien sosiaalisten medioitten välityksellä alkaakin elää jotain toista tai peräti toisen elämää ja koko ihmisen persoonallisuus saattaa muuttua. Entisestä lupsakasta ja välittömästä ihmisestä tulee tiukkapipo niuhottaja tai joskus jopa (toivottavasti) myönteisestikin entisestä erakosta ja syrjään vetäytyneestä väliinputoajasta tuleekin kaikkien kaveri. Toki tuohon jälkimmäiseenkin sisältyy suuri mahdollisuus pudota "Internetin mustaan aukkoon" ja hävitä ihmisenä olemattomiin. Siihen viittasin mm aikaisemman harhani (40. Oikeaa elämää) kuvassa Facebook-kaverin hautajaisista.

Tällä hetkellä elämäni soljuu omalla painollaan eteenpäin vauhdilla, siltä se kai useista eläkeläisistä tuntuu. Ei niinkään kalenterimerkintöjen vuoksi, vaan ajan rajallisuuden vuoksi. Kuolemaani on vähemmän aikaa kuin syntymääni. Olen jo aikaa sitten tehnyt kalenterien osalta päätöksen, että mahdollisimman pian olen siinä tilassa, jolloin vain kolme tahoa määrittelee: minne, milloin ja miksi menen. Tahot ovat: Jumala, lääkärini ja minä. Kaikki muut tahot voin joko kohteliaasti sivuuttaa tai mielenkiinnolla vastaanottaa, ihan miten kulloinkin tuntuu. Ainakin nyt vajaan kolmen vuoden kokemuksella tuntuu hyvältä. Virtaa on vielä riittänyt joihinkin "ylimääräisiinkin rientoihin", vaikka monia esitelmä-, alustus- ja luentopyyntöjä olen jo torjunutkin. Joitain olen kyllä hyväksynytkin jaksamiseni mukaan.

Nyt suunnittelen paria alustusta ja matkaa Romaniaan, joten siinä riittää puuhaa kylliksi vanhalle miehelle syksyksi. Aina, kun väsy iskee, menen vunukoitteni luo lataamaan patterini. Heidän aito ilo ja hyväksyntä ovat voimani lähteinä. Tosin heillekin näyttää varttuvan ikää ja sen mukana näsäviisautta. Toinen heistä - vajaan neljän ikäinen - kehotti minua jo Skype-puhelussa tässä päivänä muutamana menemään tietokoneeni äärestä ulos kävelemään. Mistähän lie tuonkin oppinut?
*
Herra, suo minun rauhallisin mielin kohdata kaikki, mitä päivä tuo tullessaan. Suo minun varauksetta antautua sinun tahtoosi. Opasta ja tue minua kaikessa, päivän jokaisena hetkenä.
Saanpa päivän mittaan millaisia uutisia tahansa, opeta minua ottamaan ne vastaan tyynin sydämin ja järkkymättömän varmana, että kaikessa tapahtuu sinun pyhä tahtosi.
Kaikessa, mitä sanon ja teen, johdata ajatuksiani ja tunteitani. Ennalta aavistamattomissa tilanteissa auta minua muistamaan, että kaikki on sinun lähettämääsi.
Opeta minua olemaan suora ja rehellinen perheenjäseniäni kohtaan, etten saattaisi ketään levottomaksi enkä aiheuttaisi kenellekään mielipahaa.
Herra, anna minulle voimaa kantaa tänään uupumukseni, anna voimaa kohdata päivän jokainen tapahtuma. Ohjaa tahtoani ja opeta minua rukoilemaan, uskomaan, toivomaan, antamaan anteeksi ja rakastamaan.
Aamen.

(Optinan isien rukous sielunrauhaksi)

HAP
internetääliö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti