perjantai 7. syyskuuta 2012

68. Kiistaa luostareista, niiden asukkaista ja vaikka mistä

Kuva sivulta "Christ as Holy Wisdom"
(© Elizabeth T. Knuth)
Maailmassa on paljon asioita, jotka sen jälkeen, kun ne ovat olleet käytössä vuoden pari tai enemmän, niistä sanotaan helposti, että näin on ollut aina. Vastaavasti, kun käytännöstä poiketaan, sanotaan helposti, että toimitaan väärin. Näin on tapahtunut nyt usein kesän ja syksyn aikana esimerkiksi ortodoksisen kirkon luostarilaitoksesta ja siinä ohessa munkkeudesta käytävässä keskusteluissa.

Kirjoitin joskus tuonne eräälle sivustolle, jonka ylläpitämiseen minäkin otan osaa suunnilleen näin:
"Ortodoksisen kirkon perinteen sekä kanonisen järjestyksen mukaisesti munkkien ja nunnien tulee pääsääntöisesti asua luostareissa. Munkeille on omat luostarinsa ja nunnille omansa. Ns. sekaluostareja ei Suomessa ole ainoatakaan eikä niitä yleensä ole muuallakaan, ne eivät kuulu ortodoksiseen perinteeseen. Perinteestä poiketen esim. Suomessa on munkkeja ja nunnia, jotka asuvat luostarin ulkopuolella - maailmassa - ja usein he toimivat hengellisessä mielessä jonkin piispan, tavallisimmin oman hiippakuntansa piispan alaisuudessa ja kanonisessa käskyvallassa. Näiden lisäksi maailmassa - luostarin ulkopuolella - asuu ja työskentelee joitain luostarin veljestöön kuuluvia munkkeja esim. pappeina ja opetustyössä."

Nyt olemme kuitenkin nähneet ja kuulleet, ettei kaikki asiat aina menekään niin kuin Strömsössä. Luostareita on joko perustettu tai niiden perustamista valmistellaan ja suunnitellaan ja maailmassa asustaa vino pino luostarin ulkopuolisia munkkeja ja nunnia.

Aloitetaanpa tuosta luostarien perustamisesta. Luostari voi kaiketi olla joko ihan virallinen kirkon oma luostari - siis ihan oikealla luostaristatuksella - niin kuin Valamon luostari ja Lintulan luostari Suomessa ovat tai yksityinen luostari - jonkinlainen yhteisö. Aikaisemmin heti sodan jälkeen, kun pelättiin vielä monella tahoilla neuvostoliittolaisten invaasiota, myös ortodoksinen kirkko pakotettiin tähän samaan muottiin. Luostaria ei saanut perustaa ilman valtiovallan lupaa. Näin ei tarjottu mahdollisuutta ns. viidennelle kolonnalle hiipiä maahamme takaportin kautta. Tällaistahan tapahtui muualla, mm. Athoksella, jossa väitetään venäläisen Panteleimonin luostarin veljestön koostuneen joskus toisen maailmansodan jälkeen suureksi osaksi neuvostoliiton sotilaista ja vakoojista. Tiedä sitten oliko näin, mutta puhuttiin kuitenkin. Kai jotain tuollaista pelättiin Suomessakin.

Laki muutettiin jossain vaiheessa ja nykyisten säädösten mukaan ortodoksisen luostarin virallinen perustaminen vaatii Suomen kirkollishallituksen luvan perustamiselle ja aloittamiselle. Laissa ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006/985 sanotaan kyseisen lain 7 §:ssä: “Hiippakuntiin voi kuulua seurakuntien lisäksi luostareita. Luostarin perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää hiippakunnan piispan esityksestä kirkollishallitus.”

Sitten ovat erikseen erilaiset yhteisöt, joita voi nimittää tässä tapauksessa vaikka veljesyhteisöiksi. Sellaisiahan on Suomessa ollut ja on yhä, mm. Kirkkonummen Jorvaksessa yksityinen Pokrovan-yhteisö, jota pappismunkki Hariton - entinen ravintoloitsija Hariton Tuukkanen - johtaa perustamansa säätiön tai jonkin vastaavan elimen kautta. Sellaisen perustaminen ei vaadi mitään erillisiä kirkollisia lupia, mutta ei se silloin voi myöskään olla virallinen osa Suomen ortodoksista kirkkoa eikä saa avustusta toimintaansa kirkolta, vaan hoitaa taloutensa itse omin keinoin. Kirkon opin mukaista toimintaa siellä toki saattaa olla ja onkin, mutta se ei kaikilta osin ole kirkon hierarkkien käskyvallassa eikä kirkon omistuksessa.

Kesäkuussa uutisoitiin Ortodoksi.netissä, että samantapainen yhteisö on perustettu Helsingin Vuosaaren Kallvikiin Sofian kulttuurikeskuksen yhteyteen ja sitä nimitettiin jopa Sofian luostariksi. Hiippakunta tiedotti asiasta seuraavasti:
"Helsingin Vuosaaressa käynnistyi maan eteläisin ortodoksinen luostari. Uuteen Sofian luostariin vihittiin viime viikolla luostarielämään pappismunkki ja nunna. Syksyyn mennessä laajempaan yhteisöön tulee kuulumaan kymmenen henkilöä. Luostari sijaitsee Sofian kulttuurikeskuksessa meren rannalla Kallvikissa, itäisessä Helsingissä. Luostarin johtajana alkuvaiheessa toimii metropoliitta Ambrosius."

Ilmoitus aiheutti hienoista hämminkiä varmaankin siksi, että yhteisöä nimitettiin luostariksi ja sen johtajana toimi ortodoksisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispa. Samoin hämmennystä aiheutti tieto siitä, että yhteisö onkin ortodoksisen perinteen ja kanonien vastaisesti ns. sekaluostari - siis luostari , jossa asuu sekä munkkeja että nunnia.

Toinen syksyyn 2012 ajoittunut luostarihanke tuli Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljeskunnan taholta, kun he ilmoittivat perustaneensa Athosvuoren perintöä vaaliva säätiön ja sen nimissä olivat ostamassa Hämeenlinnan kaupungilta Lammilla sijaitsevan Ronnin vastaanottokeskuksen. Säätiö ilmoitti tiedotteessaan, että perustettu Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö etsii nyt Etelä-Suomesta omiin tarkoituksiinsa sopivaa kiinteistöä toimintakeskuksekseen. Mahdollisesti hankittavaa aluetta on tarkoitus vähitellen muokata niin, että se heijastaisi Athosvuoren miljöötä myös ulkoisesti. Toimintakeskusta on tarkoitus pitää yllä talkoovoimin ja toimittaa siellä päivittäin jumalanpalveluksia kulloinkin käytössä olevin voimin. Säätiön alueelle voi aikanaan myös syntyä Athoksen hengessä toimiva luostariyhteisö.

Kumpikin uutinen aiheutti yllättävän paljon keskustelua ja yllättävää kyllä - samalla myös vastustusta. Miksiköhän? Myös viralliset kirkon tiedotuskanavat selvästi yskähtelivät ja eivät oikein tienneet, miten asiasta pitäisi tiedottaa. Eikö ortodoksisuuden ja kilvoitteluperinteen leviäminen pitäisi olla iloinen ja hyvä asia piskuisessa kirkossamme, vai liittyikö siihen mahdollisesti muita sivujuonteita. Mene ja tiedä!

Seuraava keskustelubuumi tulisikin sitten munkkeuden luonteesta, kun munkkidiakoni Serafim Seppälä vihittiin pappismunkiksi ja hän ei kuulu enää Valamon luostarin veljestöön vaan elää maailmassa ja on töissä. Onko munkki tai nunna, joka elää maailmassa ja käy jopa vielä työssä, oikea munkki tai oikea nunna? Kenpä meistä lienee oikea ihminen tuota arvioimaan! Siksi en ota asiaan sen suuremmin kantaa, sillä näin on ollut ja tulee varmasti jatkossakin olemaan. Meillä vain helposti romantisoidaan liiaksi luostarielämää ja munkkeutta ja siinä ohessa asetetaan heidät sellaiseen asemaan, joka ei oikein aina vastaa ilmeisesti todellista kuvaa luostarin asukkaasta. Munkkeus lienee suurimalle osalle protestanttista Suomea asuttavia ihmisiä melkoinen mysteeri ja salaisuus, romanttinen haave, josta helposti jokaiselta löytyy oma ihannemallinsa ja ideaalinsa.

Ei tämä keskustelu luostareista ja niiden asukkaista ole kuitenkaan vielä päättynyt. Paljon tullaan vielä vääntämään tahkoa asian ympärille ja viimeisin "virtaus" asian jauhamisessa on keskustelu Sofian - siis Pyhän Viisauden - luonteesta ja hahmosta. Uusin yhteisöhän on nimeltään Pyhän Sofian (eli Pyhän Viisauden) luostari ja se vietti kappelinsa ja luostarinsa praasniekkaa 1.9. Nyt pohditaan, mikä on Pyhä Sofia, miten tämä sijoittuu "kirkolliselle kartalle" niin ikonografiassa kuin kirkollisten tekstien osalta, onko Sofian ikoni kanoninen ja oikea, harhaillaanko Sofia-opissa jo hieman harhaopinkin puolella vai missä oikein mennään, jne. jne. Mielenkiintoista on aikanaan nähdä lopputuloskin. Mutta tässä vaiheessa pitänee sanoa: Kyllä maailmaan puhetta mahtuu!
*
Ihmeellinen olet Sinä, Jumala, ja ihmeellisiä ovat Sinun tekosi ja tutkimattomia Sinun tiesi. Sinä olet Jumalan Viisaus, täydellinen persoona ja voima, Hänen kanssansa yhtä aluton ja iankaikkinen teoissasi. Sen tähden Sinä tulit jumaluuden muuttumatta miestä tuntemattomasta Äidistä kaikkivoimallisessa vallassasi maailmaan etsien luotuasi, jonka olit ihanaksi tehnyt. Sinä, muuttumaton, hallitset rajat ja ajat meidän pelastukseksemme. Sen tähden me huudamme Sinulle: Oi hyvä Herra, kunnia olkoon Sinulle.
(Kyprianoksen runo syyskuun 1. päivän mineasta)
HAP
internetääliö

1 kommentti:

  1. Korjataanpa tuolla harhassa oleva nimivirhe. Sain asiasta posti Sofiasta ja tässä korjaus:
    ---
    Sofian luostari on Jumalansynnyttäjän syntymän luostari, ei Pyhän Viisauden luostari. Sofian kappeli on pyhitetty Jumalan Pyhälle Viisaudelle, ja se vietti temppelijuhlaansa 1.9. Kappeli on Kulttuurikeskus Sofian (lähinnä sen omistajan Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiön), Helsingin ortodoksisen hiippakunnan ja mainitun luostarin yhteinen kappeli. Siksi luostarikin juhli 1.9. mutta vain käyttämänsä kappelin praasniekkaa, ei omaa praasniekkaansa. Omaa praasniekkaansa luostari juhli huomattavasti pienimuotoisemmin eilen ja toissapäivänä Jumalansynnyttäjän syntymän vigilialla ja liturgialla. Mahdollisesti luostarilla tulee joskus olemaan myös oma Jumalansynnyttäjän syntymälle omistettu kappeli tai kirkko.
    ---

    VastaaPoista