lauantai 15. syyskuuta 2012

72. Byrokraatit asialla

Kirjoittajan omakuva pohdintojen jälkeen.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu usein erilaisten tarkastusten varaan. Melkoinen osa järjestelmäämme rakentuu sellaisen byrokraattisen systeemin varaan, että on aina joku ylempi taho, joka osaa asiat paremmin kuin muut, saa neuvoa alempaa tahoa. Tarkastetaan monenlaisia asioita ja tutkitaan, syynätään, ovatko yhteisin varoin hoidetut asiat kunnossa. Hyvä näin, mutta syynätäänkö oikeita asioita, nähdäänkö todellisuus, puututaanko todellisiin ongelmiin - se onkin sitten ihan eri asia.

Myös kirkon piirissä on kehitetty oma syynäysorganisaationsa, jolloin suuri joukko keskushallinnon työntekijöitä pääsee muutamaksi päiväksi päivärahoille ja pois kotoa asumaan hotelliin, syömään toisten piikkiin ja siinä ohessa tutkimaan tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Ongelmat tulevat esiin, jos ne tuodaan esiin, jos esittäjillä on sekä rohkeutta että taitoa kertoa asia niin, että se noteerataan ja sitä kuunnellaan. Hyvät asiat tulevat varmasti esiin, siitä pitävät huolen tarkastettavan kohteen työntekijät.

Suomen ortodoksiselle kirkollekin on laadittu omat ohjeensa seurakunnantarkastuksia varten. Kirkolliskokouksen vahvistamassa kirkkojärjestyksessä sanotaan (§72): "Seurakunnantarkastuksen tarkoituksena on edistää seurakunnan hengellistä elämää, kristillistä kasvatusta sekä hallinnollista ja taloudellista kehitystä." Ensimmäisenä listassa ovat siis hengellinen elämä ja kristillinen kasvatus.


Seurakunnantarkastuksia tehdään noin viiden vuoden välein ja siitä laadittavassa pöytäkirjassa tullaan sitten antamaan ohjeita seurakunnalle, miten asioita olisi esimerkiksi korjattava, missä toimintaa parannettava. Piispainkokouksen ohjeen mukaisesti ei tarkastella pelkästään mennyttä aikaa, vaan pohditaan ratkaisuja myös tulevaisuudessa, miten siis seurakuntaa ja sen toimintaa voisi kehittää. Tarkastukseen kuuluvat normaalit hallinnon ja talouden tarkastus, keskustelut niin työntekijöiden kuin myös luottamushenkilöiden kanssa sekä tietysti seurakunnankokous, jossa kuka tahansa seurakuntalainen voi ilmaista mielipiteensä jostain asiasta. Nykyisin taitaa olla myös melko yleistä, että jonkin asian tai ongelman ympärillä touhuavat ihmiset varaavat myös erillisen ajan keskusteluille piispan kanssa.

Tällainen melko jäykkä järjestelmä turvaa norsunluutornissa olevan keskushallinnon pysymisen yhä edelleen jäykkänä ja kaiken todellisen arvostelun yläpuolella ja muutoinkin ulkopuolisena. Kaikesta tehdään byrokraattista ja muodollista, jolloin helposti todelliset ongelmat joko hylätään väärin esitettyinä, sopimattomina tai jollain muulla byrokraattisella syyllä. Usein on myös niin, että nämä ongelmien esittäjät itse pilaavat mahdollisuutensa esittämällä asiat joko kärjistäen, raivoten tai jollain muulla tilanteeseen sopimattomalla tavalla.

Niin tai näin - mahdollinen havaittu tai oleva ongelma on ja pysyy. Sitä ei oteta käsittelyyn, sitä hyssytellään, se siirretään sivuun tai jopa "lakaistaan maton alle" ja ollaan kristityn hurskaina sitä mieltä, ettei mitään ongelmaa oikeasti olekaan. Tai jos on, ongelmat johtuvat lähinnä jostain ongelman esittäjien omista oudoista ja tavoillemme vieraista intresseistä, kulttuurierilaisuudesta tai jostain muista asiattomista syistä, joilla perusteilla asiaa ei tarvitse sen enempää miettiä tai käsitellä.

Ongelmat ovat varmasti kulttuurisidonnaisia ja johtuvat moninaisista syistä, mutta aina pitäisi tarkastajien huomioida se tosiasia, että se ON ongelma joillekin ja jos koko yhteisö halutaan saada yhtenäiseksi tai sovussa eläväksi, ongelma tulee käsitellä aidosti, keskustellen ja yrittää löytää sille joitain vastauksia ja ratkaisuja.

Ongelman lakaiseminen maton alle kertoo kyvyttömyydestä ratkaista asioita, älyllisestä rajoittuneisuudesta ja keskustelukulttuurin puutteista tai jopa johtajuuden puutteista, kyvyttömyydestä kohdata asiat ja ihmiset silloinkin, kun ne ovat jonkun (tässä lähinnä siis tarkastajien) mielestä vääriä, sopimattomia ja jopa ihmisoikeuksia tai muutoin loukkaavia. Ongelma ei koskaan poistu vähättelyllä, torjunnalla, siirtämisellä tai vaikenemisella - usein on päinvastoin: se vain suurenee.

Silloin kun jokin ongelma kasvaa suuremmaksi, kuin se todella onkaan, se saa myös helposti koko yhteisön sekaisin, kun asioiden syy-yhteyksiä, vaikutuksia tai monenlaisia muita asiaan liittyviä ongelmia ei tiedetä eikä tunneta. "Minä en leiki kanssasi ja otan omat nukkeni pois leikeistä" - on tyypillisin reaktio. Pahimmillaan se johtaa siihen, että tällainen "leikkijä" lähtee kokonaan pois "leikkikehästä" ja jättää porukan leikkimään omia leikkejään. Seurakunnan kyseessä ollessa tällainen on kauheaa ja turmiollista ja koko kirkon perustehtävän vastaista, jota ei toivoisi kenellekään tai minnekään. Siksi olisikin hyvä, että tarkastuksissa oikeasti paneuduttaisiin
turhien nippeli-nappelien asioiden sijasta oikeisiin ongelmiin ja oikeisiin kehittämiskohteisiin, vaikka ne olisivat kuinka kipeitä asioita tahansa käsiteltäviksi. Niin ja tietysti kontrolloitaisiin ihan oikeasti, että palkattu työntekijäkaarti ryhtyy niihin toimiin, joissa korjaamisen varaa tai tarvetta on. Nythän usein käy niin, että moni huokaisee tarkastuksen jälkeen, että onneksi se on ohi ja seuraavan kerran vasta viiden vuoden päästä. Eiköhän oteta shampanjat!
*
Rukoilkaamme Herraa, että säilyttäisimme tahrattomana oikean uskon ja että me pysyisimme loppumattomassa rakkaudessa ja horjumattomassa toivossa Pyhässä Hengessä.
Rukoilkaamme Herraa, että Pyhän Hengen armo ja lahja laskeutuisi meihin, valistaisi meidän sydämemme ja mielemme Hänen totuuden valolla ja jumalallisella ymmärryksellä, joka vahvistaisi oikeaa uskoa ja hurskautta.
Rukoilkaamme Herraa, että Hengen viisaus, järki ja hyvä neuvo annettaisiin Kirkon johtajille oikean uskon ja hurskauden vahvistukseksi ja hyväksi järjestykseksi Kirkolle.
Rukoilkaamme Herraa, että harmoniassa ja yksimielisyydessä kaikki neuvot ja opetukset olisivat ilman veljellistä epäsopua ja jakaantumista sekä olisi Hänen pyhän Kirkkonsa vahvistukseksi ja voimaksi Pyhän Hengen armossa.
(osa rukouksista kirkolliskokouksen puolesta)


HAP
internetääliö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti