sunnuntai 25. marraskuuta 2012

96. Kiire, kiire, kiire

Isä Esipaimen, KS Joensuun piispa Arseni tarjoaa kirkolliskokousedustaja  Esko Huoviselle Jeesus-pastillin kirkolliskokouksen alkuhetkillä Valamossa.
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous aloittaa juuri kokoustaan Heinävedellä Valamon luostarissa. Sunnuntaipäivä on mennyt valmistelevissa kokouksissa ja uusien käytäntöjen opettelussa. Ja jo näillä "eväillä" virallisesti maanantaina klo 12 alkavasta kokouksesta näyttäsi tulevan mielenkiintoinen ja luulen, että keskustelua syntyy, muutamista asioista enemmänkin.

Kun uumoilin jossain vaiheessa museon rahoituksen nousevan pääasiaksi, se ei ainakaan heti käytäväkeskusteluissa näyttänyt siltä. Voi tietysti olla, että edustajat ovat jo asian pohtineet valmiiksi ja ainakaan vielä, ja siitä ei tarvinnut suuremmin jutustella. Saattaa myös olla niinkin, ettei kukaan uskaltanut siitä puhua läsnä ollessani, kun pelkäsi lukevansa siitä täältä. Kauheaa!

Sen sijaan framille nousi kohisten mahdolliset tulevat lakimuutokset. Niitähän on kokouksen esityslistalla jo joitain, johtuen lähinnä uudesta palvelukeskuksesta ja siellä tapahtuneista henkilömuutoksista. Jos lainaisin vanhemman emeritus-kirkkoneuvoksen sanoja, kyse on lähinnä "entisen kirkkoneuvoksen kuolinpesän jakamisesta palvelukeskuksen johtajan ja lakimiehen välillä". Kirkkoneuvoksen tehtävähän lakkautettiin ja perustettiin toisaalta palvelukeskuksen johtajan ja toisaalta lakimiehen toimet tätä korvaamaan.

Nuo tätä asiakokonaisuutta käsittelevät säädösmuutokset menevät varmaankin ihan noin vain eteenpäin, tosin hieman närää aiheuttanee se, että kiireessä joudutaan mutkia taas oikomaan ja hyväksymään kirkolliskokouksen työjärjestysmuutokset hieman arveluttavin keinoin päitä nyökytellen, kiireellä.

Kirkolliskokoushan on organisoitu suunnilleen samalla tavalla kuin eduskuntamme, meillä on täysistuntoja, lähetekeskusteluja, valiokuntatyöskentelyä sekä päätöksen teossa ensimmäisiä, toisia ja kolmansia käsittelyjä. Ja asiat yleensä etenevät päätöksen tekoon melko monimutkaisen prosessin kautta ja aina valiokunnan tai useammankin käsittelyn kautta. Minusta tuollainen organisaatio on pöhköä, mutta kun kerta on tehty, sitä pitää noudattaa, näinhän me Suomessa toimimme, lakien ja säädösten mukaan - eikös meitä äskettäin siinä jotenkin neuvottu - tai jos ei ihan meitä, niin ainakin jotakin. Joskus voisi kirjoittaa vielä enemmän kirkolliskokousedustajienkin vaalista, joka kuuluu samaan kategoriaan: pöhköä hommaa, mutta katsotaan ennätänkö ennen hautajaisia.


Mutta siis palatakseni tuohon varsinaiseen asiaan, nyt siis kiiruhdetaan säädöksiä ja käytäntöjä hipoen päämäärään ihan väkisin. Tarkoitus pyhittää keinot! Kukas se niin sanoikaan - pitää kysyä tuota vielä Jyrkiltä.

Toinen kiirehditty asia on säädösmuutos, jolla luostarin johtajan elinikäinen pesti munkkien pomona lyhennetään johonkin muuhun. Alustavissa keskusteluissa kukaan ei kertonut suoraan, miksi moinen hoppu, mutta ainakin kaikki ne, jotka eivät olleet piispoja, tiesivät sen. Piispojen osalta en uskalla edes arvailla.

Kirkon piirissä on lukuisia asioita, jotka vaatisivat säädöksien muuttamista. Mielenkiintoiseksi siis tekee nyt asian se, että miksi tämä asia pitää hoitaa hitonmoisella kiireellä, eikä sitä, kuten kaikki muutkin, voidakaan lykätä vuoden päässä olevalle kirkolliskokoukselle tai miksi "vain tämä juna on pikajuna". Aidosti oikeita vastauksia näihin pohdiskeluihin ei keneltäkään edustajalta edes vahingossa tullut suusta, vaikka luulen, että kaikki sen arvasivat.

Asiasta tekee omalla tavallaan myös mielenkiintoiseksi se, että läsnä kirkolliskokousedustajina on lukuisa joukko asian osallisia: riitapukareita, väliinputoajia tai monella tapaa sopan keitossa mukana olleita. Saa nyt nähdä, jäävääkö kukaan heistä itsensä asian käsittelyssä vai koskeeko asia sitten ihan tosissaan laajemmin koko Suomen ortodoksista papistoa ja heidän kurinpitoaan, eikä siis anna aihetta jääväyksiin. Sepä tässä kohta nähdään. Nyt lähden sivistysvaliokunnan sivistyneeseen kokoukseen ja siitä en sitten kerrokaan mitään, koska valiokuntien työ ei ole julkista. Palaan asiaan taa huomenillalla, kun siihen vapaudun.


*
Autuaita olette te, kun ihmiset solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.
Herra muista meitä valtakunnassasi
.
(Autuuden lauseista)
 


HAP
internetääliö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti